Historia

Tiesitko, että itäisen Suomen suurin kaupunki Kuopio piti alun alkaen perustaa nykyisen Maaningan alueelle?

Historiankirjojen mukaan aikoinaan harkittiin kirkon ja kirkkopitäjän sijoittamista nykyisen Maaningan alueella olleen Tavinsalmen hallintopitäjän keskuksen, Ruotsin ensimmäisen kuninkaan perustaman Tavinsalmen kuninkaankartanon läheisyyteen. Tavinsalmen kartanon sijaintia pidettiin kuitenkin liian syrjäisenä ja kirkko päätettiin rakentaa asutuksen kannalta keskeisemmälle paikalle Kallaveteen pistävän Kuopionniemen tienoille. Vuonna 2015 tämä toteutumaton ”vääryys” korjattiin, kun Maaninka liittyi Kuopion kaupunkiin.

Aikanaan kuninkaankartanon historia päättyi, mutta sen vaikutukset säilyivät ja Maaninka alkoi kehittyä maanviljelyksen sekä karjanhoidon edelläkävijäksi muhevine ja viljavine maineen.
Maaningan kunnan ja seurakunnan syntyyn sekä sijaintiin on ollut merkittävä rooli myös Halolan kartanolla. Senkin juuret ulottuvat 1500-luvulle. Talonpoikien Pekka ja Paavo Haloisen tila oli tuolloin Pohjois-Savon toiseksi suurin heti Haminalahden kartanon jälkeen. Halola päätyi kruunulle 1700-luvun alussa ja sitä vuokrattiin yhdelle tai useammalle vuokralaiselle kerrallaan. Tawastien aatelis-, pappis- ja sotilassuvun asettuttua vuokralaiseksi Halolasta tuli aateliskartano vuosiksi 1759-1826.

Tawastien ajan päätyttyä Halolan hallitsijaksi tuli Schmidtien suku vuoteen 1890 saakka. Tuona aikana luotiin Maaningan teollistumisen siemen kun Viannankoskeen perustettiin paperiruukki kasvaneen sivistyksen myötä lisääntyneen painopaperin tarpeen tyydyttämiseksi. Schmidtien toimesta rakennettiin myös Pihtisalmeen isohko sahalaitos, joka toimi vuoteen 1930 asti.

Oliko Suomen ensimmäinen puhelin Halolassa?

Hugo Schmidt toi Englantiin suuntautuneelta liikematkaltaan vuonna 1876 Halolaan ennen näkemättömän kapistuksen – puhelimen. Puhelin toimi pari vuotta Halolan ja Pihtisalmen välisessä yhteydenpidossa. Maaningalla asuva, palkittu sarjakuvataiteilija, graafikko ja kuvittaja Pentti Otsamo lähestyi aihetta alla kuvatulla tavalla.

Schmidtien jälkeen Halolassa on paneuduttu maatalouteen ja lyhyen aikaa myös Pohjois-Savon kansanopiston toiminnan ylläpitoon. Aikeissa oli 1900-luvun alussa myös rakentaa Viannankoskeen sähkövoimala ja samoihin aikoihinkartanosta luovutettiin laajoja alueita – myös nykyisen kirkonkylän alueen.
Kuopion Maaniviljelysseuran ostettua Halolan 1920-luvun puolivälissä, päättyi aateliskartanon historia ja alkoi uljas maanviljelyksen, karjanhoidon ja puutarhaviljelyn tieteenalan, tutkimuksen ja opetuksen aikakausi, joka on johtanut Halolan kartanon kansainväliseen menestykseen.

Myös vuonna 1765 perustettu Maaningan kappeliseurakunta sai maansa Halolalta, kun Johan Tawast lahjoitti kappelille maa-alueen nykyisen hautausmaan läheltä. Säätyläisten iloksi Maaningalla pidettiin jumalalanpalveluksia myös ruotsinkielellä. Maaningan nykyinen kirkko on rakennettu vuosina 1826-1845.
Vuoden 2015 alusta Maaningan seurakunta liittyi osaksi Kallaveden seurakuntaa, samaan aikaan, kun Maaningan kunta liittyi Kuopioon.

Maaninka kehittyy virkeäksi kunnaksi

Maaningan kunta perustettiin vuonna 1872 ja kansan sivistyksen taso kasvoi kohisten, kun kansakoululaitos aloitti kunnassa 1894. Ensimmäinen kunnanvaltuusto valittiin vuonna 1912 ja pian Maaningalle alettiin rakentaa teitä, siltoja ja kanavia, sillä höyrylaivat olivat tärkein liikkumisväline ennen autojen yleistymistä. Mustanvirran yli kuljettiin lossilla vuodesta 1929 alkaen, kunnes silta valmistui 1975.
Suurin osa Maaninkaa sähköistettiin vuosina 1949-1950, myös peltojen raivaus ja salaojitus sekä useat rakennustyöt olivat kiihkeästi käynnissä. Olympiavuonna 1952 Maaningan kunta sai oman vaakunan, jossa on mustassa kentässä kultapalkki ja kolme mustaa punavaruksista sorsaa.

Työtä antoivat Kinnulanlahteen perustetut Sinikiven  meijeri ja Tie- ja vesirakennuslaitoksen TVL:n tukikohta. Kirkonkylän ilme muuttui 1970- ja 1980-luvuilla, kun sinne rakennettiin asuinrivitaloja, yhdyskuntatekniikkaa sekä liike- ja palvelurakennuksia. Maaninka on kuitenkin säilyttänyt maaseutumaisen imagonsa.

Koko Maaninkajärven ympäristö on luokiteltu kansallisesti kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi alueeksi. Ympäristöministeriön selvitys kuvaa sitä muun muassa näin: ”Maaninkajärven ympäristö on keskiaikaisen taustansa, vanhojen kanavien ja edistyksellisen maataloutensa tähden kulttuuripiirteitään monipuolinen ja arvokas sekä muusta maakunnasta poikkeava alue.”

Maaninka on rauhallisen asumisen unelmapaikka Sinisen tien varrella

Ei ihme, että luonnonkauneus on houkutellut Maaningalle vakituisten asukkaiden lisäksi myös runsaasti vapaa-ajanasujia ja turisteja.